Liian usein kaikki kaunis, päättyy kyyneliin liian paljon kesken jää pitäis elää niin kuin jokainen päivä ois viimeinen

 Noh koko lauantain ja sunnuntain oon istunu 

kotona ja ollut vaan..mieli ehkä hiukan matalana mutta silti ei vaan tehny 

mieli tehdä yhtään mitään. Mut eikse oo nii et kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa?

Miten tunteet voi vaa mennä ihan seinästä seinää et ensiks itkettää, sit itket kunnolla,

sul on paha olla ja sit pari sanaa, pari tekoo ja pari ihmistä saa sut hymyilee nii leveesti

et suupielii sattuu? Tätä tunnetta jota kutsutaan ikäväksi ei voi edes sanoilla kuvata.
Mutta oon kerännyt itseni ja saanut mieleni taas vähän korkeammalle..

vaikka se ei ookkaan ihan parhaimmissa lukemissa niin oon silti pystyny olemaan.

Mut nyt tää turhan päiväinen vuodatus saa loppua ja mä lähden takaisin iskälle päin

''lukemaan'' matikan kokeeseen.. <3